Yksittäisillä parlamentin jäsenillä on
mahdollisuus esittää neuvostolle ja komissiolle
kirjallisia kysymyksiä, joihin he myös saavat kirjalliset
vastaukset. Vuosittain parlamentin jäsenet ja poliittiset
ryhmät esittävät yli 5 000 kysymystä.
Myös kyselytunnilla voidaan neuvostolle ja komissiolle
esittää kysymyksiä aiheista, jotka ovat yleisesti
kiinnostavia.
Kysymykset julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa
lehdessä (EYVL). Kysymykset ovat aikajärjestyksessä
siten, että viimeksi esitetty kysymys on järjestyksessä
ensimmäisenä ja ensimmäinen viimeisenä.
Kirjallisten kysymysten luettelosta löytyvät kysymyksen
numero, sen esittäjä, esittäjän puolue,
kenelle kysymys on osoitettu, kirjoituspäivämäärä
ja aihe.
Kysymyksen numeroa klikkaamalla saadaan esille itse kysymys,
jota seuraa vastaus. Mahdolliset alaviitteet kysymyksiin ja
vastauksiin on merkitty suluissa olevilla numeroilla (1),
(2) jne., joiden viitteet välittömästi seuraavat
tekstiä (esim. (1) EYVL L 35, 12.2.1992, s. 24.).
Kysymysten ja vastausten mahdollisia alaviitteitä seuraa
julkaisupäivämäärä (esim. EYVL C
301 E, 05/12/2002 (s. 256).).
Esimerkkejä:
EYVL C 301 E, 05/12/2002 (s. 257).
Viittaa Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä
5.12.2002 julkaistuun kysymykseen ja sen sivunumeroon.
KOM(2001) 495 lopullinen.
Viittaa komission esittämään ehdotukseen, numero
495 vuodelta 2001.
Asia C-274/98, Kok. 2000, s. I-2823.
Viittaa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeessa olleeseen
asiaan, numero C-274 vuodelta 1998.
Ympäristö-, terveys- ja kuluttajansuojavaliokunta,
1.-2. syyskuuta 1999.
Viittaa kyseisessä Euroopan parlamentin valiokunnassa
käytyyn keskusteluun kyseisenä ajankohtana.
SEK(97) 205.
Viittaa komission tiedoksiantoon, numero 205 vuodelta 1997.
OJ C 319, 18/10/1997 (p. 179).
Viittaa EY:n virallisen lehden englanninkieliseen painokseen
(OJ, Official Journal).
http://www.europarl.eu.int/questions/default_fi.htm
IV Vaalikauden (1994-99) kirjalliset
kysymykset komissiolle ja neuvostolle
V Vaalikauden (1999-2004) kirjalliset kysymykset
komissiolle ja neuvostolle
KIRJALLINEN KYSYMYS P-0810/03 esittäjä(t):
Heidi Hautala (Verts/ALE) komissiolle (06. maaliskuuta 2003)
Aihe: Alkoholihaittojen torjuminen Suomessa ja Euroopan unionissa
KIRJALLINEN KYSYMYS E-0414/03 esittäjä(t):
Heidi Hautala (Verts/ALE) neuvostolle (05. helmikuuta 2003)
Aihe: Itämerellä liikennöivän öljytankkeri
Stemnitsan jääluokitus
KIRJALLINEN KYSYMYS P-0407/03 esittäjä(t):
Heidi Hautala (Verts/ALE) komissiolle (05. helmikuuta 2003)
Aihe: Itämerellä liikennöivän öljytankkeri
Stemnitsan jääluokitus
KIRJALLINEN KYSYMYS P-1986/02 esittäjä(t):
Heidi Hautala (Verts/ALE) komissiolle (1. heinäkuuta
2002)
Aihe: Käytetyn ydinpolttoaineen vienti Venäjälle
KIRJALLINEN KYSYMYS P-1373/02 esittäjä(t):
Heidi Hautala (Verts/ALE) komissiolle (30. huhtikuuta 2002)
Aihe: EU:n sitoumus myöntää 0,39 prosenttia
BKT:stä julkiseen kehitysapuun vuoteen 2006 mennessä
ja ehdokasvaltiot
KIRJALLINEN KYSYMYS E-3097/01 esittäjä(t):
Heidi Hautala (Verts/ALE) komissiolle (13. marraskuuta 2001)
Aihe: Suomelle siirtymäaika dioksiinirajoituksiin
KIRJALLINEN KYSYMYS P-2854/01 esittäjä(t):
Heidi Hautala (Verts/ALE) komissiolle (9. lokakuuta 2001)
Aihe: Hormonihäiriöitä aiheuttavan vinklotsoliinin
hyväksyminen torjunta-aineeksi
KIRJALLINEN KYSYMYS E-1708/01 esittäjä(t):
Heidi Hautala (Verts/ALE) komissiolle (14. kesäkuuta
2001)
Aihe: Direktiivin vastainen suunuuskan myynti ja valmistus
KIRJALLINEN KYSYMYS E-0440/01 esittäjä(t):
Heidi Hautala (Verts/ALE) komissiolle (16. helmikuuta 2001)
Aihe: Nizzan sopimus sekä 133 artikla henkisestä
omaisuudesta ja palvelukaupasta
KIRJALLINEN KYSYMYS P-0434/01 esittäjä(t):
Heidi Hautala (Verts/ALE) neuvostolle (14. helmikuuta 2001)
Aihe: Nizzan sopimus ja 133 artiklaan tehtävät muutokset
palvelukaupan ja henkisen omaisuuden kauppaa koskevien näkökohtien
alalla
KIRJALLINEN KYSYMYS E-0420/01 esittäjä(t):
Heidi Hautala (Verts/ALE) komissiolle (16. helmikuuta 2001)
Aihe: Kohdunkaulansyövän testaus
KIRJALLINEN KYSYMYS E-0109/01 esittäjä(t):
Heidi Hautala (Verts/ALE) komissiolle (1. helmikuuta 2001)
Aihe: Eläinten kuljetukseen käytettävien moottoriajoneuvojen
valmistamisen parantaminen
KIRJALLINEN KYSYMYS P-0094/01 esittäjä(t):
Heidi Hautala (Verts/ALE) neuvostolle (18. tammikuuta 2001)
Aihe: Elävän karjan kuljetukseen käytettävien
ajoneuvojen rakenteiden parantaminen
KIRJALLINEN KYSYMYS E-3967/00 esittäjä(t):
Heidi Hautala (Verts/ALE) komissiolle (20. joulukuuta 2000)
Aihe: Ympäristön laadun heikkeneminen Hondon luonnonsuojelualueella
Espanjan Alicantessa
KIRJALLINEN KYSYMYS E-3861/00 esittäjä(t):
Heidi Hautala (Verts/ALE) komissiolle (8. joulukuuta 2000)
Aihe: Nitraattien aiheuttama Segura-joen valuma-alueen pilaantuminen
Espanjassa
KIRJALLINEN KYSYMYS E-3860/00 esittäjä(t):
Heidi Hautala (Verts/ALE) komissiolle (8. joulukuuta 2000)
Aihe: Vaarallisten aineiden laskeminen Segura-joen valuma-alueelle
Espanjassa
KIRJALLINEN KYSYMYS P-3784/00 esittäjä(t):
Heidi Hautala (Verts/ALE) neuvostolle (29. marraskuuta 2000)
Aihe: Saint-Malon julistuksen salainen pöytäkirja
KIRJALLINEN KYSYMYS E-3629/00 esittäjä(t):
Heidi Hautala (Verts/ALE) komissiolle (22. marraskuuta 2000)
Aihe: Lintulajien ilmoittaminen Natura-tietolomakkeella
KIRJALLINEN KYSYMYS E-3483/00 esittäjä(t):
Heidi Hautala (Verts/ALE) komissiolle (10. marraskuuta 2000)
Aihe: Tamponien käyttöä koskevat menettelysäännöt
KIRJALLINEN KYSYMYS E-1642/00 esittäjä(t):
Heidi Hautala (Verts/ALE) komissiolle (29. toukokuuta 2000)
Aihe: Thessalonikin ja Kavallan välisen moottoritien
ympäristövaikutukset
KIRJALLINEN KYSYMYS E-1516/00 esittäjä(t):
Heidi Hautala (Verts/ALE) komissiolle (12. toukokuuta 2000)
Aihe: Julkisuusperiaate Euroopan unionin rakennerahastotukien
jaossa
KIRJALLINEN KYSYMYS E-1515/00 esittäjä(t):
Heidi Hautala (Verts/ALE) komissiolle (12. toukokuuta 2000)
Aihe: Eurooppalaisen tutkimussukeltajakomitean kokoonpano
ja tehtävät
KIRJALLINEN KYSYMYS E-2719/99 esittäjä(t):
Ieke van den Burg (PSE), Marietta Giannakou-Koutsikou (PPE-DE),Heidi
Hautala (Verts/ALE), Jo Leinen (PSE), Colette Flesch (ELDR),Hélène
Flautre (Verts/ALE), Mario Mantovani (PPE-DE), Concepció
Ferrer (PPE-DE),Michel Hansenne (PPE-DE), José Gil-Robles
Gil-Delgado (PPE-DE),Sylviane Ainardi (GUE/NGL), Ursula Stenzel
(PPE-DE), Graham Watson (ELDR),Giorgos Dimitrakopoulos (PPE-DE),
Gérard Deprez (PPE-DE), Martine Roure (PSE),Ilda Figueiredo
(GUE/NGL), Marie-Hélène Gillig (PSE) ja Caroline
Lucas (Verts/ALE) komissiolle (18. tammikuuta 2000)
Aihe: Köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen
KIRJALLINEN KYSYMYS E-2536/99 esittäjä(t):
Heidi Hautala (Verts/ALE) komissiolle (4. tammikuuta 2000)
Aihe: Suomen kielen opetuksen asema EU:n toimielimissä
KIRJALLINEN KYSYMYS E-2535/99 esittäjä(t):
Heidi Hautala (Verts/ALE) komissiolle (4. tammikuuta 2000)
Aihe: Itävallan yliopistolain epätasa-arvoisuus
KIRJALLINEN KYSYMYS P-2494/99 esittäjä(t):
Heidi Hautala (Verts/ALE) komissiolle (16. joulukuuta 1999)
Aihe: Luonnonlohikannan turvaaminen Tornionjoessa
KIRJALLINEN KYSYMYS E-2120/99 esittäjä(t):
Heidi Hautala (Verts/ALE) neuvostolle (23. marraskuuta 1999)
Aihe: Naisten osuus komiteoissa
KIRJALLINEN KYSYMYS E-1817/99 esittäjä(t):
Heidi Hautala (Verts/ALE) komissiolle (12. lokakuuta 1999)
Aihe: Eurooppalaisen tutkimussukeltajastandardin voimaantulo
KIRJALLINEN KYSYMYS E-1467/99 esittäjä(t):
Heidi Hautala (Verts/ALE) komissiolle (1. syyskuuta 1999)
Aihe: Uppopaistorasvan käyttö eläinrehuissa
KIRJALLINEN KYSYMYS E-1466/99 esittäjä(t):
Heidi Hautala (Verts/ALE) komissiolle (1. syyskuuta 1999)
Aihe: Naisten osuus komiteoissa
KIRJALLINEN KYSYMYS E-1465/99 esittäjä(t):
Heidi Hautala (Verts/ALE) komissiolle (1. syyskuuta 1999)
Aihe: Atsovärien kieltäminen EU:ssa
KIRJALLINEN KYSYMYS E-1414/99 esittäjä(t):
Heidi Hautala (Verts/ALE) komissiolle (1. syyskuuta 1999)
Aihe: Suurpetojen metsästys Suomessa
KIRJALLINEN KYSYMYS E-1413/99 esittäjä(t):
Heidi Hautala (Verts/ALE) komissiolle (1. syyskuuta 1999)
Aihe: Hevosten lääkintä ja hoito
V Vaalikauden (1999-2004) kirjalliset kysymykset
komissiolle ja neuvostolle
KIRJALLINEN KYSYMYS P-0810/03
esittäjä(t): Heidi Hautala (Verts/ALE) komissiolle
(06. maaliskuuta 2003)
Aihe: Alkoholihaittojen torjuminen Suomessa ja Euroopan unionissa
Suomi, Ruotsi ja Tanska joutuvat luopumaan alkoholin tuontia
koskevista rajoituksistaan vuoden 2004 alussa. Kun Viro hyväksytään
EU:n jäseneksi 1. toukokuuta 2004, Suomi joutuu kansanterveydellisesti
erittäin vaikeaan tilanteeseen. Alkoholijuomat ovat Virossa
selkeästi Suomen hintoja halvempia. Hintaero perustuu
pääasiassa eritasoisiin veroihin. Alkoholihaittojen
lukumäärä seuraa alkoholin kokonaiskulutuksen
muutoksia. Tutkimusten mukaan kokonaiskulutus kasvaa Suomessa
tuontirajoitusten poistuttua jopa 15 prosenttia. Tämä
merkitsee muun muassa alkoholikuolemien lisääntymistä
450 tapauksella vuodessa ja alkoholista johtuvien sosiaali-
ja terveyspalveluasiointien kasvamista yli 500 000 käynnillä
vuodessa.Neuvosto on 5. kesäkuuta 2001(1) antamissaan
päätelmissä yhteisön strategiasta alkoholiin
liittyvien haittojen vähentämiseksi korostanut huoltaan
nuorten alkoholinkäytöstä. Tuontirajoitusten
poistumista seuraava alkoholin hinnanlasku Suomessa lisää
ennen muuta pienituloisten, siis myös nuorten alkoholin
kulutusta. Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 152
artiklan mukaan kaikkien yhteisön politiikkojen ja toimintojen
määrittelyssä ja toteuttamisessa varmistetaan
ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu. Neuvosto on päätelmissään
5. kesäkuuta 2001 kehottanut komissiota tekemään
ehdotuksia kokonaisvaltaiseksi yhteisön strategiaksi
alkoholiin liittyvien haittojen vähentämiseksi ja
mainitsee osatekijänä valmisteverot.Direktiivin
92/84/ETY(2) vähimmäisverotasoja ei ole direktiivin
ehtojen mukaisesti tarkistettu vuoden 1994 loppuun mennessä.
Euroopan unioni voisi merkittävästi edistää
alkoholin kansanterveydelle aiheuttamien haittojen torjumista
määräämällä alkoholituotteille
yhtenäiset, nykyistä korkeammat valmisteverot. Mikäli
verotuksen harmonisoiminen kansanterveydellisistä lähtökohdista
ei toteudu, Suomen ainoa mahdollisuus suojautua alkoholinkäytön
haittojen paisumiselta on saada jatkaa alkoholin tuontirajoituksia.1.
Suunnitteleeko komissio aloitetta alkoholin valmisteveron
vähimmäisverokannan nostosta ottaen huomioon alkoholinkulutuksen
kansanterveydelliset vaikutukset?2. Miten komissio suhtautuu
Suomen mahdolliseen pyyntöön alkoholin tuontirajoitusten
jatkamisesta? (1) EYVL C 175, 20.6.2001, s. 1.(2) EYVL L 316,
31.10.1992, s. 29.
P-0810/03FI
Frits Bolkesteinin komission puolesta antama vastaus
(14. huhtikuuta 2003)
1. Neuvoston 19 päivänä lokakuuta 1992 antamassa
direktiivissä 92/84/ETY käsitellään alkoholin
ja alkoholijuomien valmisteverokantojen lähentämistä.
Direktiivin säännösten mukaisesti neuvoston
on tarpeen tarkistaa siinä vahvistetut valmisteverokannat
määräajoin. Tämä tarkistus perustuu
komission kertomukseen. Komissio laatii parhaillaan tällaista
kertomusta, jossa otetaan huomioon kaikki tärkeät
kysymykset, erityisesti sisämarkkinoiden asianmukainen
toiminta, alkoholijuomien eri luokkien välinen kilpailu,
verokantojen todellinen arvo, ja yhteisön perustamissopimuksen
laajemmat tavoitteet, joista säädetään
kyseisen direktiivin 8 artiklassa. Arvoisan parlamentin jäsenen
mainitsemat yleistä terveyttä koskevat näkökohdat
kuuluvat myös tarkasteltaviin kysymyksiin.
2. Kuten komissio jo aikaisemmin korosti 24. toukokuuta 2000
antamassaan kertomuksessa , ne määrälliset
rajoitukset, joita Ruotsi, Suomi ja Tanska soveltavat sellaisiin
valmisteverollisiin tuotteisiin, joita matkustajat saavat
tuoda muista jäsenvaltioista mainittujen kolmen maan
alueelle, ovat poikkeus sisämarkkinoiden vapaan liikkuvuuden
periaatteesta, ja neuvosto on myöntänyt nämä
poikkeukset antaakseen näille jäsenvaltioille mahdollisuuden
mukauttaa alkoholipolitiikkaansa asteittain vastaamaan sisämarkkinoiden
kaikkia vaatimuksia. Tässä kertomuksessa komissio
kehotti asianomaisia jäsenvaltioita ryhtymään
tarpeellisiin toimiin valmistautuakseen siirtymään
joustavasti voimassaolevien yleisten sääntöjen
soveltamiseen poikkeuksen voimassaolon päätyttyä
vuoden 2003 lopussa.
Komissio kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään
myös muihin toimiin alkoholin kulutuksen terveydelle
haitallisten vaikutusten vähentämiseksi. Erityisesti
yhteisön kansanterveysalan toimintaohjelmassa (2003-2008)
"valmistellaan ja toteutetaan strategioita ja toimenpiteitä,
yleistä tietoisuutta lisäävät strategiat
ja toimenpiteet mukaan lukien, joiden kohteena ovat elintapoihin
liittyvät terveyden taustatekijät, kuten alkoholi,
mukaan lukien kaikkiin yhteisön politiikkoihin sisällytettävät
toimenpiteet ja iän ja sukupuolen mukaan eriytetyt strategiat."
Tähän ohjelmaan liittyvä ehdotuspyyntö
ja vuoden 2003 toimintasuunnitelma on julkaistu hiljattain.
KIRJALLINEN KYSYMYS E-0414/03
esittäjä(t): Heidi Hautala (Verts/ALE) neuvostolle
(05. helmikuuta 2003)
Aihe: Itämerellä liikennöivän öljytankkeri
Stemnitsan jääluokitus
Kreikan lipun alla purjehtiva, kreikkalaisen laivanvarustamo
Minerva Marinen alaisuudessa toimiva öljytankkeri Stemnitsa
on vieraillut useamman kerran tänä talvena Itämerellä
poikkeuksellisen vaikeissa jääolosuhteissa. Laiva
tankkaa venäläistä raakaöljyä 100
000 tonnia kerrallaan Primorskin uudessa öljysatamassa
Suomenlahden pohjukassa Venäjällä. Aluksella
on American Bureau of Shippingin myöntämä jääluokitus,
joka ei suomalaisten asiantuntijoiden mukaan riitä Suomenlahden
erityisen vaativiin jääoloihin. Pääasiassa
Venäjän uusien öljysatamahankkeiden, Primorskin
ja Vysotkskin, arvioidaan kaksinkertaistavan öljykuljetukset
Itämerellä viiden vuoden välein, tämänhetkisestä
40 000 000 tonnista 160 000 000 tonniin vuoteen 2010 mennessä.
Suomenlahti on ekologisesti erittäin haavoittuva merialue
ja sosioekonomisesti merkittävä kuljetusväylä.
Suomen viranomaiset eivät ole löytäneet keinoja
estää Stemnitsan ja muiden riskialusten liikkumista
Itämeren kansainvälisillä vesialueilla.EU:n
meriturvallisuusviraston (EMSA) vastavalittu pääjohtaja
Willem de Ruiter sanoi Suomen tietotoimiston haastattelussa
4. helmikuuta, ettei EU:lla ole syytä puuttua Stemnitsan
liikennöintiin eikä EU voi tehdä mitään.
Kuitenkin meriturvallisuusviraston omien kotisivujen mukaan
viraston tehtävä on "parantaa EU:n meriturvallisuusjärjestelmää
ja vähentää merionnettomuuksien vaaraa, alusten
aiheuttamaa ympäristön pilaantumista ja ihmishenkien
menetyksiä". Virastoa koskevan asetuksen mukaan
meriturvallisuusvirasto "avustaa komissiota tarvittaessa
meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisyä
koskevan yhteisön lainsäädännön ajantasaistamiseen
ja kehittämiseen liittyvässä valmistelutyössä,
erityisesti siltä osin, kuin se liittyy alan kansainvälisen
lainsäädännön kehitykseen".Komissio
on jäsenenä Itämeren suojelukomissio HELCOM:ssa,
ja voisi merkittävästi vaikuttaa siihen, että
seuraavassa HELCOM:n ympäristöministerikokouksessa
kesällä 2003 pyrittäisiin saamaan esitys Kansainväliselle
merenkulkujärjestö IMO:lle siitä, että
Itämeri julistettaisiin erittäin herkäksi merialueeksi
(PSSA), ja että sillä liikkuvien alusten tulisi
täyttää erityismääräykset jääkelpoisuudesta
ja kaksirunkoisuudesta. Komission vaikutusmahdollisuuksia
HELCOM:ssa ja IMO:ssa parantaa se, että Venäjää
lukuun ottamatta kaikki rantavaltiot ovat pian EU:n jäsenvaltioita.1.
Aikooko neuvosto edistää edellä esitettyä
IMO-aloitetta jäsenmaiden ympäristöministerien
tavatessa HELCOM:n kokouksessa kesällä?2. Pitääkö
neuvosto pääjohtaja de Ruiterin edellä lainattua
haastattelulausuntoa meriturvallisuusviraston asetuksen mukaisena?
Vastausta ei ole vielä saatu.
KIRJALLINEN KYSYMYS P-0407/03
esittäjä(t): Heidi Hautala (Verts/ALE) komissiolle
(05. helmikuuta 2003)
Aihe: Itämerellä liikennöivän öljytankkeri
Stemnitsan jääluokitus
Kreikan lipun alla purjehtiva, kreikkalaisen laivanvarustamo
Minerva Marinen alaisuudessa toimiva öljytankkeri Stemnitsa
on vieraillut useamman kerran tänä talvena Itämerellä
poikkeuksellisen vaikeissa jääolosuhteissa. Laiva
tankkaa venäläistä raakaöljyä 100
000 tonnia kerrallaan Primorskin uudessa öljysatamassa
Suomenlahden pohjukassa Venäjällä. Aluksella
on American Bureau of Shippingin myöntämä jääluokitus,
joka ei suomalaisten asiantuntijoiden mukaan riitä Suomenlahden
erityisen vaativiin jääoloihin. Pääasiassa
Venäjän uusien öljysatamahankkeiden, Primorskin
ja Vysotkskin, arvioidaan kaksinkertaistavan öljykuljetukset
Itämerellä viiden vuoden välein, tämänhetkisestä
40 000 000 tonnista 160 000 000 tonniin vuoteen 2010 mennessä.
Suomenlahti on ekologisesti erittäin haavoittuva merialue
ja sosioekonomisesti merkittävä kuljetusväylä.
Suomen viranomaiset eivät ole löytäneet keinoja
estää Stemnitsan ja muiden riskialusten liikkumista
Itämeren kansainvälisillä vesialueilla.EU:n
meriturvallisuusviraston (EMSA) vastavalittu pääjohtaja
Willem de Ruiter sanoi Suomen tietotoimiston haastattelussa
4. helmikuuta., ettei EU:lla ole syytä puuttua Stemnitsan
liikennöintiin eikä EU voi tehdä mitään.
Kuitenkin meriturvallisuusviraston omien kotisivujen mukaan
viraston tehtävä on "parantaa EU:n meriturvallisuusjärjestelmää
ja vähentää merionnettomuuksien vaaraa, alusten
aiheuttamaa ympäristön pilaantumista ja ihmishenkien
menetyksiä". Virastoa koskevan asetuksen mukaan
meriturvallisuusvirasto "avustaa komissiota tarvittaessa
meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisyä
koskevan yhteisön lainsäädännön ajantasaistamiseen
ja kehittämiseen liittyvässä valmistelutyössä,
erityisesti siltä osin, kuin se liittyy alan kansainvälisen
lainsäädännön kehitykseen".Komissio
on jäsenenä Itämeren suojelukomissio HELCOM:issa,
ja voisi merkittävästi vaikuttaa siihen, että
seuraavassa HELCOM:in ympäristöministerikokouksessa
kesällä 2003 pyrittäisiin saamaan esitys Kansainväliselle
merenkulkujärjestö IMO:lle siitä, että
Itämeri julistettaisiin erittäin herkäksi merialueeksi
(PSSA), ja että sillä liikkuvien alusten tulisi
täyttää erityismääräykset jääkelpoisuudesta
ja kaksirunkoisuudesta. Komission vaikutusmahdollisuuksia
HELCOM:issa ja IMO:ssa parantaa se, että Venäjää
lukuun ottamatta kaikki rantavaltiot ovat pian EU:n jäsenvaltioita.1.
Aikooko komissio ryhtyä neuvottelemaan HELCOM:in jäsenmaiden
kanssa edellä esitetystä aloitteesta IMO:lle, jotta
kesällä pidettävä ministerikokous saisi
tehtyä asiasta päätöksen?2. Aikooko komissio
sisällyttää 20. joulukuuta 2002 tekemäänsä
asetusehdotukseen kaksoisrungoista vaatimukset jääluokituksista?3.
Pitääkö komissio pääjohtaja de Ruiterin
edellä lainattua haastattelulausuntoa asiallisena?
P-0407/03FI
Loyola de Palacion komission puolesta antama vastaus
(20.3.2003)
Komissio muistuttaa parlamentin jäsentä siitä,
että lehdistön julkaisemat uutiset eivät välttämättä
edusta komission eikä tässä tapauksessa meriturvallisuusviraston
pääjohtajan kantaa.
Komissio on korostanut useaan otteeseen, että kansainvälinen
merioikeus asettaa huomattavia rajoituksia lainsäädännön
ja toimeenpanon tasolla niille toimille, joihin Euroopan unioni
ja rantavaltiot voivat ryhtyä suojellakseen rannikkovesiään
merenkulun aiheuttamilta ympäristöuhkilta. Tämä
tulee selvästi esille tapauksissa, joissa vaarallisina
pidetyt alukset liikkuvat kansainvälisillä vesillä,
kuten Itämeren kansainvälisellä vesialueella.
Komissio pyytää sen vuoksi EU:n jäsenvaltioita
toteuttamaan koordinoituja toimia, joiden tarkoituksena on
analysoida ja tarkastella erilaisia tapoja suojella rannikkovesiä
ja erityisesti aluevesiä niihin liittyvine talousalueineen
sellaisilta aluksilta, jotka muodostavat uhan meriympäristölle.
Komissio tukee Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä
(IMO) jäsenvaltioiden toimia, joiden tarkoituksena on
kansainvälisten sääntöjen mukaisesti määrittää
pakollisia laivareittejä sekä alueita, joilla laivaliikennettä
voidaan rajoittaa.
Mitä tulee merenkulkuun jääolosuhteissa, on
huomattava, että asiasta ei ole olemassa minkäänlaista
yhteisön lainsäädäntöä, eikä
tällainen lainsäädäntö edes kattaisi
EU:n aluevesillä kauttakulkumatkalla olevia aluksia,
jotka eivät käy unionin satamissa. Olisi myös
vaikea yhdenmukaistaa tällaisia sääntöjä,
koska kullakin alueella on omat sääolosuhteensa
ja erityiset merenkulun olosuhteet, jotka on otettava huomioon.
Joka tapauksessa komissio on valmis antamaan täyden tukensa
Suomen viranomaisten toimille, joilla pyritään saamaan
aikaan Suomenlahden rantavaltioiden sopimus jääolosuhteissa
tapahtuvien öljyn merikuljetusten turvallisuuteen liittyvistä
säännöistä.
Kuten parlamentin jäsen mainitsee, komissio seuraa tarkasti
Itämeren suojelukomission työtä. Mahdollisuutta
julistaa Itämeri erittäin herkäksi merialueeksi
(PSSA) tutkitaan parhaillaan Itämeren suojelukomission
työryhmissä (Helcom Maritime ja Helcom Response).
KIRJALLINEN KYSYMYS P-1986/02
esittäjä(t): Heidi Hautala (Verts/ALE) komissiolle
(1. heinäkuuta 2002)
Aihe: Käytetyn ydinpolttoaineen vienti Venäjälle
Kesällä 2001 Venäjän presidentti Vladimir
Putin hyväksyi uuden lainsäädännön,
joka sallii ulkomaisen käytetyn ydinpolttoaineen tuonnin
Venäjälle.
1. Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden välillä
sekä yhteisöön ja yhteisöstä pois
tapahtuvien radioaktiivisen jätteen siirtojen valvonnasta
ja tarkkailusta 3. helmikuuta 1992 annetussa neuvoston direktiivissä
92/3/Euratom(1) jäsenvaltioita kielletään laivaamasta
radioaktiivista jätettä kolmansiin maihin, joilla
ei ole "teknisiä, lainsäädännöllisiä
tai hallinnollisia edellytyksiä" huolehtia siitä
turvallisesti. Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset
huolehtivat tämän ehdon täyttymisen arvioimisesta.
Kuinka komissio aikoo estää jäsenvaltioita
tekemästä ristiriitaisia tulkintoja sen suhteen,
ovatko "tekniset, lainsäädännölliset
tai hallinnolliset edellytykset" olemassa sille, että
ydinpolttoaineesta huolehditaan turvallisesti Venäjällä?
Useimmat jäsenvaltiot ovat sitoutuneet vastaavanlaisiin,
kaikkia käytetyn ydinpolttoaineen laivauksia koskeviin
sääntöihin 18. kesäkuuta 2001 voimaan
tulleen käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisten
jätteiden huoltoa koskevan yleissopimuksen puitteissa.
2. Ennen toukokuun 2002 lopussa Moskovassa pidettyä EU:n
ja Venäjän huippukokousta Venäjän ydinenergiaministeri
Alexander Rumjantsev oli antanut ymmärtää,
että hän aikoo keskustella komission jäsenen
Loyola de Palacion kanssa Venäjän mahdollisuuksista
tuoda käytettyä ydinpolttoainetta EU:sta, erityisesti
Espanjasta. Otettiinko tämä aihe esiin ja johtiko
se jatkotoimiin?
(1) EYVL L 35, 12.2.1992, s. 24.
EYVL C 301 E, 05/12/2002 (s. 256).
Loyola de Palacion komission puolesta antama vastaus
(29. heinäkuuta 2002)
Jotta radioaktiivisen jätteen huolto voidaan suorittaa
turvallisesti, tarvittavien teknisten, lainsäädännöllisten
tai hallinnollisten edellytysten arvioinnin valtiossa, jonne
radioaktiivista jätettä kuljetetaan, suorittavat
alkuperävaltion toimivaltaiset viranomaiset. Tämä
tehdään tavallisesti vertaamalla määränpäävaltion
resurssien tasoa alkuperävaltion resursseihin.
Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden välillä
sekä yhteisöön ja yhteisöstä pois
tapahtuvien radioaktiivisen jätteen siirtojen valvonnasta
ja tarkkailusta 3. helmikuuta 1992 annetussa neuvoston direktiivissä
92/3/Euratom radioaktiivisella jätteellä tarkoitetaan
ainetta, joka sisältää radionuklideja tai joka
on niiden saastuttama ja jolle ei ole käyttöä.
Tämän määritelmän mukaisesti direktiivin
soveltamisalaan kuuluisi vain loppusijoitettavaksi kuljetettu
käytetty polttoaine. Käytettyä polttoainetta
ei ole aikaisemmin lähetetty kolmansiin maihin loppusijoitusta
varten.
Komission tietojen mukaan jäsenvaltiot eivät tulkitse
eri tavoin resurssien arviointia annettaessa lupia radioaktiivisen
jätteen kuljetuksille. Jos näyttäisi siltä,
että tulkinnat eroavat toisistaan, komissio vahvistaisi
neuvoston direktiivin 92/3/Euratom 11 artiklassa tarkoitetut
perusteet tällaisia arviointeja varten jäsenvaltioiden
edustajista koostuvan neuvoa-antavan komitean avustuksella
(direktiivin 92/3/Euratom 19 ja 20 artikla).
Käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisen jätteen
huollon turvallisuutta koskevan yhteisen kansainvälisen
yleissopimuksen sopimuspuolet tekevät samanlaisen arvion
ennen kuin käytettyä polttoainetta saa kuljettaa.
Yhteisen yleissopimuksen mukaan kuitenkin sekä alkuperävaltion
että määränpäävaltion on tehtävä
kyseinen arviointi ennen kuin kuljetukselle annetaan lupa.
Ydinenergiaministeri Aleksander Rumjantsev ei ottanut esille
käytetyn ydinpolttoaineen tuontia Euroopan yhteisöstä
Venäjän federaatioon tavatessaan hiljattain energiasta
ja liikenteestä vastaavan komission varapuheenjohtajan.
EYVL C 301 E, 05/12/2002 (s. 257).
KIRJALLINEN KYSYMYS P-1373/02
esittäjä(t): Heidi Hautala (Verts/ALE) komissiolle
(30. huhtikuuta 2002)
Aihe: EU:n sitoumus myöntää 0,39 prosenttia
BKT:stä julkiseen kehitysapuun vuoteen 2006 mennessä
ja ehdokasvaltiot
Monterreyssä pidetyssä YK:n kehitysrahoituskonferenssissa
puheenjohtajavaltio Espanja vahvisti 15 jäsenvaltion
puolesta, että EU sitoutui Barcelonassa saavuttamaan
yhteisön keskimääräisen 0,39 prosentin
BKTL:sta lasketun julkisen kehitysavun tason vuoteen 2006
mennessä. Puheenjohtajavaltio vahvisti myös, että
tämä tavoite merkitsee 7 miljardin Yhdysvaltain
dollarin lisäystä vuoteen 2006 mennessä, mikä
hitaan kasvuskenaarion mukaisesti tarkoittaa, että ainakin
20 miljardia Yhdysvaltain dollaria ylimääräistä
on käytettävissä kaudeksi 2000-2006.
Katsooko komissio, että 0,39 prosentin tavoite on sitova?
Onko tämän sitoumuksen katsottava kuuluvan "yhteisön
säännöstöön" siinä mielessä,
että uusien ehdokasvaltioiden on lopulta myös seurattava
tätä esimerkkiä?
Miten ja kuinka nopeasti komissio aikoo varmistaa, että
sitoumus otetaan virallisesti mukaan yhteisön säännöstöön,
jotta tätä asiaa voidaan vielä käsitellä
ehdokasvaltioiden kanssa käytävissä neuvotteluissa?
Kysymystä ei ole vielä julkaistu EYVL:ssä.
Poul Nielsonin komission puolesta antama vastaus
(12 kesäkuu 2002)
Neuvoston 15. maaliskuuta 2002 tekemissä päätelmissä
jäsenvaltiot päättivät lisätä
julkista kehitysapuaan päästäkseen yhteisön
yhteenlaskettuun keskiarvoon, joka on 0,39 bruttokansantulosta,
vuoteen 2006 mennessä. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi
kaikki jäsenvaltiot ovat sitoutuneet pyrkimään
omien budjettimäärärahojensa puitteissa vähintään
0,33 prosentin osuuteen bruttokansantulosta vuoteen 2006 mennessä.
Samaan aikaan ne jäsenvaltiot, jotka ovat jo saavuttaneet
Yhdistyneissä Kansakunnissa sovitun 0,7 prosentin tavoitteen,
lisäävät ponnistelujaan pysyäkseen tavoitteen
yläpuolella.
Neuvoston päätelmät eivät ole oikeudellisesti
sitovia asiakirjoja, mutta niiden erityisluonne yhdessä
sen päätöksentekoprosessin kanssa, joka johti
Barcelonassa tehtyyn päätökseen, antavat niille
vahvaa poliittista painoarvoa. Päätelmien sisällöstä
ei kuitenkaan neuvotella oikeudellisesti eikä virallisesti
ennen liittymistä, vaan siitä tulee osa liittymisenjälkeistä
jatkuvaa prosessia.
Yleisesti ottaen ja 0,7 prosentin tavoitteeseen viitaten EY:n
perustamissopimuksen 177 artiklan 3 kohdan mukaisesti yhteisö
ja jäsenvaltiot "noudattavat niitä velvoitteita
ja ottavat huomioon ne tavoitteet, jotka ne ovat hyväksyneet
Yhdistyneissä Kansakunnissa ja muissa toimivaltaisissa
kansainvälissä järjestöissä".
Ehdokasmaiden on nykyisten jäsenvaltioiden tapaan noudatettava
tätä EY:n perustamissopimuksen määräystä
sen jälkeen, kun niistä on tullut EU:n jäseniä.
Näin ollen komissio katsoo, että olisi syytä
keskustella siitä, miten uudet jäsenvaltiot voivat
parhaiten osallistua EU:n ponnisteluihin tällä alalla.
KIRJALLINEN KYSYMYS E-3097/01
esittäjä(t): Heidi Hautala (Verts/ALE) komissiolle
(13. marraskuuta 2001)
Aihe: Suomelle siirtymäaika dioksiinirajoituksiin
Komissio on perustellusti esittänyt, että dioksiinin
saantia ravinnosta on alennettava Euroopan unionissa. Ehdotetut
raja-arvot merkitsisivät Itämereltä pyydetyn
silakan ja lohen kieltämistä ihmisravintona. Tämä
vaikuttaisi radikaalisti vanhemman väestönosan ruokailutottumuksiin
Suomessa. Dioksiinin tiedetään olevan haitallisempaa
nuorille ja lapsille; nämä väestönosat
syövät kalaa kuitenkin vanhempiaan merkittävästi
vähemmän. Kala on merkittävä terveydelle
välttämättömän D-vitamiinin lähde
ja kalan rasva on huomattavasti esimerkiksi edullisten makkaratuotteiden
sisältämää rasvaa terveellisempää.
Vanhemman väestönosan siirtyminen edullisesta kalasta
halpojen makkaratuotteiden kuluttajaksi saattaisi näin
olla terveydelle hyvin epäedullista. Itämeren silakan
ja lohen myyntikielto ihmisravinnoksi merkitsisi myös
kalastajan ammatin alasajoa.
Dioksiinia on sitoutuneena Itämeren pohjasedimenttiin,
mutta tiedetään, että Itämeren tila on
parantumassa hyvää vauhtia. Muutos näkyy kalakannoissa
10-20 vuoden viiveellä. Onko komissio valmis harkitsemaan
kalan dioksiinipitoisuuksille Suomelle poikkeusta esimerkiksi
kymmenen vuoden siirtymäajaksi, minä aikana troolausta
voitaisiin ohjata siten, että pyydyksiin jäisi terveyden
kannalta turvallisin saalis ja dioksiinipitoisuuksia ja päästölähteitä
EU:n vesistöissä sekä kaloissa voitaisiin kartoittaa?
EYVL C 134 E, 06/06/2002 (s. 198).
David Byrnen komission puolesta antama vastaus
(21. tammikuuta 2002)
Komissio on tietoinen vaikutuksista, joita Itämereltä
pyydettävissä kaloissa esiintyvän dioksiinin
enimmäismääriä koskevilla toimilla voi
olla kyseisten kalojen saatavuuteen Suomessa ja Ruotsissa.
Neuvosto hyväksyi 29. marraskuuta 2001(1) asetuksen tiettyjen
elintarvikkeissa olevien vieraiden aineiden enimmäismäärien
vahvistamisesta 8. maaliskuuta 2001 annetun komission asetuksen
(EY) N:o 466/2001 muuttamisesta(2). Asetus perustui komission
28. elokuuta 2001 esittämään ehdotukseen(3).
Asetuksessa säädetään dioksiinin ja furaanin
enimmäismääristä useissa elintarvikkeissa,
myös kala- ja kalataloustuotteissa sekä niistä
valmistetuissa tuotteissa.
Neuvosto myönsi Suomelle ja Ruotsille vuoden 2006 loppuun
asti määräaikaisen poikkeuksen enimmäismäärien
soveltamisesta kaloihin, jotka ovat peräisin Itämeren
alueelta ja jotka on tarkoitettu kulutettaviksi kyseisellä
alueella.
Komissio hyväksyi poikkeuksen seuraavien seikkojen perusteella:
Erittäin monet Itämeren rasvaisista kaloista ylittävät
dioksiinille asetetun enimmäismäärän,
mistä syystä ne jouduttaisiin poistamaan ruotsalaisten
ja suomalaisten ruokavaliosta.
Kalojen poistaminen ruokavaliosta saattaisi aiheuttaa terveyshaittoja
Ruotsissa ja Suomessa, koska:
Itämereltä pyydettävät kalat ovat kyseisten
maiden ikääntyneiden suurin D-vitamiinin lähde;
D-vitamiinin saanti on erityisen tärkeää pohjoisilla
alueilla, joilla on vain vähän auringonvaloa;
Itämereltä pyydettävät kalat jouduttaisiin
korvaamaan halvoilla lihapaloilla, jotka sisältävät
suuria määriä kovaa rasvaa, joka lisää
sydän- ja verisuonitautiriskiä.
Suomalaiset ja ruotsalaiset eivät yleensä ottaen
altistu korkeammille dioksiinimäärille kuin muut
eurooppalaiset.
Suomessa ja Ruotsissa on käytössä järjestelmä
sen varmistamiseksi, että kuluttajat saavat yksityiskohtaista
tietoa ruokavaliosuosituksista, jotka koskevat Itämereltä
pyydettävien kalojen kulutukselle asetettuja rajoituksia;
siten alttiit väestöryhmät voivat välttää
mahdolliset terveysriskit.
Suomi ja Ruotsi valvovat tehokkaasti dioksiinin esiintymistä
Itämereltä pyydettävissä kaloissa ja raportoivat
vuosittain asiaa koskevista tuloksista ja toimista, jotta
ihmiset altistuisivat mahdollisimman vähän kyseisissä
kaloissa esiintyvälle dioksiinille.
(1) EYVL L 321, 6.12.2001.
(2) EYVL L 77, 16.3.2001.
(3) KOM(2001) 495 lopullinen.
EYVL C 134 E, 06/06/2002 (s. 199).
KIRJALLINEN KYSYMYS P-2854/01
esittäjä(t): Heidi Hautala (Verts/ALE) komissiolle
(9. lokakuuta 2001)
Aihe: Hormonihäiriöitä aiheuttavan vinklotsoliinin
hyväksyminen torjunta-aineeksi
Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksen
mukaan komissio esittää terveydelle vaaralliseksi
todetun, hormonaalisesti vaikuttavan tehoaineen vinklotsoliinin
hyväksymistä torjunta-aineeksi. Rottakokeissa on
todettu, että suun kautta nautittu vinklotsoliini aiheuttaa
uroksilla hedelmättömyyttä ja kasvaimia. Tieteellisesti
ei ole osoitettu, että ihminen olisi vähemmän
herkkä kuin rotta vinklotsoliinin vaikutuksille. Vinklotsoliinia
käytetään marjojen, hedelmien, öljykasvien,
vihannesten ja koristekasvien hometautien torjuntaan. Levitys
tapahtuu usein sadonkorjuun kynnyksellä ja käytöstä
aiheutuu jäämiä elintarvikkeisiin. Vinklotsoliinin
käyttö on kielletty Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa.
Yhdysvalloissa sen turvakertoimeksi on määritetty
10, mikä käytännössä tarkoittaa käyttökieltoa.
EU:n kemikaalistrategian mukaan päätöksenteon
on perustuttava varovaisuusperiaatteelle ja kasvinsuojeluainedirektiivin
tarkoituksena on kansalaisten terveyden ja ympäristön
suojelun korkea taso. Miten komissio perustelee sen, että
se samaan aikaan esittää vinklotsoliinin hyväksymistä?
EYVL C 115 E, 16/05/2002 (s. 176).
David Byrnen komission puolesta antama vastaus
(12. marraskuuta 2001)
Vinklotsoliini on kasvinsuojeluaineissa nykyisin käytetty
tehoaine. Sitä arvioidaan parhaillaan kasvinsuojeluaineiden
markkinoille saattamisesta 15. heinäkuuta 1991 annetun
neuvoston direktiivin 91/414/ETY(1) mukaisesti. Direktiivissä
säädetään, että tehoaineet, joiden
turvallinen käyttö on osoitettu mainitussa direktiivissä
vahvistettujen perusteiden mukaisesti, voidaan sisällyttää
sen liitteeseen I. Jäsenvaltioiden on sen jälkeen
myönnettävä kyseistä tehoainetta sisältäville
valmisteille lupa, jos direktiivissä säädetyt
turvallisuusedellytykset täyttyvät. Näihin
edellytyksiin kuuluu, että sellaisen valmisteen turvallisuus,
jossa ehdotetaan käytettäväksi hyväksyttyä
tehoainetta, on arvioitava uudelleen. Jäsenvaltiot voivat
myös rajoittaa valmisteiden käyttöä, jos
se on perusteltua niiden erityisolosuhteiden (esim. ilmasto,
ruokavalio) vuoksi, tai kieltää sen kokonaan.
Vinklotsoliinin arviointi yhteisössä on saatettu
lähes päätökseen, ja vaikka komissio tarkasteleekin
jo eri vaihtoehtoja kyseistä tehoainetta koskevaksi päätökseksi,
se ei ole vielä tehnyt ehdotusta vinklotsoliinin osalta.
Ennen vinklotsoliinin sisällyttämisestä liitteeseen
I mahdollisesti tehtävää yhteisön päätöstä
kyseistä tehoainetta sisältävien valmisteiden
käyttö on jo sallittu 12 jäsenvaltiossa.
(1) EYVL L 230, 19.8.1991.
EYVL C 115 E, 16/05/2002 (s. 176).
KIRJALLINEN KYSYMYS E-1708/01
esittäjä(t): Heidi Hautala (Verts/ALE) komissiolle
(14. kesäkuuta 2001)
Aihe: Direktiivin vastainen suunuuskan myynti ja valmistus
Itsehallinnollinen Ahvenanmaa ei noudata EU:ssa voimassa
olevaa suunuuskan myyntikieltoa, vaan sallii nuuskan myynnin
alueellaan ja Suomen ja Ruotsin välisessä laivaliikenteessä.
Ahvenanmaa ei saanut, Ruotsin tavoin, komissiolta erityislupaa
jatkaa nuuskan myyntiä. Direktiivin täytäntöönpanon
valvonta on EU:n komission tehtävä. Ahvenanmaalla
ja laivaliikenteelle myytävä nuuska on Ruotsissa
valmistettua nuuskaa. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan
Ahvenanmaalla aloitetaan nuuskan valmistaminen, jotta sitä
voitaisiin myydä laivaliikenteessä.
Kun Ruotsi sai erivapauden suunuuskan myyntiin, Ruotsi sitoutui
siihen, ettei Ruotsissa valmistettua ja myytävää
suunuuskaa saateta markkinoille muissa yhteisön jäsenmaissa,
joissa suunuuskan myynti on kielletty. Sitoumusta rikotaan
yleisesti, koska ruotsalaista suunuuskaa on vapaasti myynnissä
Ahvenanmaalla ja Ruotsin ja Suomen välisessä liikenteessä
olevilla laivoilla. Tiedotusvälineissä esiteltyjen
kokeilujen mukaan suunuuskaa saa myös helposti ostettua
esimerkiksi kioskeista Suomessa.
Mihin toimenpiteisiin komissio aikoo ryhtyä nuuskan myynnin
kieltävän direktiivin vastaisen suunuuskan myynnin
lopettamiseksi Suomen Ahvenanmaalla ja muualla Suomessa? Mihin
toimenpiteisiin komissio aikoo ryhtyä, jotta Ruotsi noudattaisi
EU-sopimuksessa saadun poikkeusluvan ehtoja eikä saattaisi
enää ruotsalaista suunuuskaa muiden jäsenmaiden
markkinoille?
EYVL C 364 E, 20/12/2001 (s. 186).
David Byrnen komission puolesta antama vastaus
(23. heinäkuuta 2001)
Tupakkatuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä
koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten
määräysten lähentämisestä 5.
kesäkuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston
direktiivin 2001/37/EY(1) 8 artiklassa säädetään,
että jäsenvaltioiden on kiellettävä suussa
käytettäväksi tarkoitetun tupakan markkinoille
saattaminen. Kielto koskee koko Suomea.
Komission tietoon on äskettäin tullut erään
valituksen yhteydessä, että kieltoa ei ehkä
ole sovellettu Ahvenanmaalla. Tämän vuoksi komissio
pyytää Suomen hallitusta selventämään,
onko tarvittava lainsäädäntö voimassa
Ahvenanmaalla siten, että edellä mainittu säädös
on asianmukaisesti pantu täytäntöön.
Komissio aikoo myös kysyä Ruotsin viranomaisilta,
kuinka ne panevat täytäntöön vaatimuksen
toteuttaa kaikki tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että
Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisasiakirjan 151
artiklan ja liitteen XV mukaisesti Ruotsissa laillisesti markkinoille
saatettua suussa käytettäväksi tarkoitettua
tupakkaa ei saateta markkinoille muissa jäsenvaltioissa
(1) EYVL L 194, 18.7.2001.
EYVL C 364 E, 20/12/2001 (s. 186).
KIRJALLINEN KYSYMYS E-0440/01
esittäjä(t): Heidi Hautala (Verts/ALE) komissiolle
(16. helmikuuta 2001)
Aihe: Nizzan sopimus sekä 133 artikla henkisestä
omaisuudesta ja palvelukaupasta
133 artiklan 5 kohdan uudet määräykset tuovat
"henkisen omaisuuden kauppaa koskevat näkökohdat"
ja "palvelukaupan" (mainittuja poikkeuksia lukuun
ottamatta) yhteisön yhteisen kauppapolitiikan soveltamisalan
piiriin. Kuitenkin 133 artiklan 7 kohdan lisämääräyksillä
rajoitetaan tämän soveltamisalan laajentamista suhteessa
henkistä omaisuutta koskeviin kansainvälisiin neuvotteluihin
ja sopimuksiin siltä osin kuin ne eivät kuulu 133
artiklan 5 kohdan soveltamisalaan.
Voisiko komissio selittää:
1. Ovatko komissio ja jäsenvaltiot sopineet tarkasti
siitä, mitkä henkisen omaisuuden näkökohdat
koskevat kauppaa ja mitkä eivät? Jos tällainen
sopimus on olemassa, voidaanko se julkaista? Jos sopimusta
ei ole, miten ja milloin tämä asia määritellään?
2. Tuleeko jäsenvaltioiden (joista kaikki ovat TRIPs-sopimuksen
allekirjoittajia) välitön rooli jatkumaan meneillään
olevissa ja tulevissa henkisestä omaisuudesta käytävissä
neuvotteluissa WTO:n tasolla ja muilla kansainvälisillä
foorumeilla ja vaaditaanko tällaisten sopimusten tekemiseen
tulevaisuudessa jäsenvaltioiden suostumusta?
3. Miten ja milloin Euroopan parlamenttia kuullaan erityisesti
perustamissopimuksen 133 artiklaan ehdotetuista muutoksista,
kuten nykyisen 133 artiklan 5 kohdan määräyksissä
edellytetään?
EYVL C 318 E, 13/11/2001 (s. 51).
Pascal Lamyn komission puolesta antama vastaus
(19. huhtikuuta 2001)
Yhteisön lainsäädännössä ei
ole oikeudellisesti sitovaa määritelmää
käsitteelle "henkisen omaisuuden kauppaa koskevat
näkökohdat", jota käytetään
EY:n perustamissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna
Nizzan sopimuksella, uuden 133 artiklan (ent. 113 artiklan)
5 kohdan 1 luetelmakohdassa.
Uuden 133 artiklan 5 kohdan nojalla valtuudet tehdä sopimuksia
henkisen omaisuuden kauppaa koskevien näkökohtien
alalla kuuluvat yhteisön yhteistä kauppapolitiikkaa
koskevaan toimivaltaan.
Tältä osin komissio pahoittelee, että sen aloitetta
parantaa parlamentin institutionaalista asemaa yhteisen kauppapolitiikan
toteuttamisessa ei hyväksytty Nizzan hallitustenvälisessä
konferenssissa. Tästä huolimatta komissio jatkaa
avoimuuteen ja läheiseen yhteistyöhön perustuvaa
politiikkaansa parlamentin kanssa kauppaan liittyvissä
asioissa.
Voimassa olevan 133 artiklan 5 kohdassa oleva valtuutuslauseketta,
joka todellakin edellyttää komission ehdotusta ja
Euroopan parlamentin kuulemista, ei ole saatettu voimaan,
vaan se korvataan uuden 133 artiklan 7 kohdalla.
EYVL C 318 E, 13/11/2001 (s. 51).
KIRJALLINEN KYSYMYS P-0434/01
esittäjä(t): Heidi Hautala (Verts/ALE) neuvostolle
(14. helmikuuta 2001)
Aihe: Nizzan sopimus ja 133 artiklaan tehtävät muutokset
palvelukaupan ja henkisen omaisuuden kauppaa koskevien näkökohtien
alalla
Palvelukaupan ja henkisen omaisuuden kaupan näkökohdat
kuuluvat perustamissopimuksen 133 artiklan 5 kohdan uusien
määräysten (yksilöidyt poikkeukset) mukaisesti
yhteisön yhteistä kauppapolitiikkaa koskevan toimivallan
piiriin. 133 artiklan 7 kohtaan sisältyy kuitenkin määräyksiä,
joilla rajoitetaan tämän toimivallan laajentamista
henkistä omaisuutta koskeviin kansainvälisiin neuvotteluihin
ja sopimuksiin, joihin ei sovelleta 133 artiklan 5 kohtaa.
133 artiklan 5 kohdan nykyisissä määräyksissä
edellytetään, että parlamenttia on kuultava
erityisesti perustamissopimuksen 133 artiklaan tehtävistä
muutoksista. Voiko neuvosto antaa tietoja seuraavista:
Ovatko jäsenvaltiot ja komissio tehneet sitovan sopimuksen
siitä, mitkä näkökohdat koskevat henkisen
omaisuuden kauppaa ja mitkä eivät? Aikovatko ne
julkaista tämän mahdollisesti tehdyn sopimuksen?
Millä tavoin ja milloin tämä jaottelu määritellään,
ellei tällaista sopimusta ole tehty? Aikovatko Trips-sopimuksen
allekirjoittaneet jäsenvaltiot jatkaa näiden uusien
määräysten perusteella suoraa ja yksilöllistä
osallistumista henkisestä omaisuudesta WTO:ssa käytäviin
nykyisiin ja tuleviin neuvotteluihin? Tarvitaanko tällaisten
sopimusten tekemiseen kansallista suostumusta?
EYVL C 235 E, 21/08/2001 (s. 204).
Vastaus
(14. toukokuuta 2001)
Arvoisan parlamentin jäsenen esittämät kysymykset
koskevat Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 133 artiklan
määräysten tulkintaa sellaisina kuin niistä
sovittiin Nizzan hallitustenvälisessä konferenssissa
ja sellaisina kuin niitä sovelletaan, kun 15 jäsenvaltiota
ovat ratifioineet Nizzan sopimuksen ja se on tullut voimaan.
Neuvoston tehtäviin ei kuulu antaa lausuntoa tästä
tulkinnasta.
Jos neuvosto saisi komissiolta Euroopan yhteisön perustamissopimuksen
nykyisen 133 artiklan 5 kohtaa koskevan ehdotuksen, Euroopan
parlamenttia kuultaisiin asiasta. Neuvosto ei ole saanut tällaista
ehdotusta.
EYVL C 235 E, 21/08/2001 (s. 204).
KIRJALLINEN KYSYMYS E-0420/01
esittäjä(t): Heidi Hautala (Verts/ALE) komissiolle
(16. helmikuuta 2001)
Aihe: Kohdunkaulansyövän testaus
Euroopassa kuolee vuosittain tuhansia naisia kohdunkaulansyöpään
siksi, että nykyinen testausjärjestelmä on
puutteellinen. Saksalaisten Hannoverin ja Tübingenin
yliopistojen äskettäin tekemät tutkimukset
osoittavat, että yli puolet kaikista irtosolututkimuksista
on riittämättömiä.
Jos komissio aikoo ryhtyä toimiin kohdunkaulansyövän
testauksen parantamiseksi, millaisia nämä toimet
ovat? Aikooko komissio kannustaa jäsenvaltioita ottamaan
käyttöön järjestelmällisen testauksen?
EYVL C 340 E, 04/12/2001 (s. 25).
David Byrnen komission puolesta antama vastaus
(11. kesäkuuta 2001)
Eurooppa syöpää vastaan -ohjelman yhteydessä
perustettiin kohdunkaulasyövän seulonnan eurooppalainen
verkko, joka kehittää yhteistä kantaa hyväksi
käytännöksi kohdunkaulasyövän sekundaariseen
ennaltaehkäisyyn seulomalla. Tässä tarkoituksessa
pidettiin marraskuussa 1999 Wienissä konsensuskonferenssi
syöpäseulonnasta, johon kuuluivat kohdunkaula-,
rinta-, eturauhas- ja muut syöpätyypit. Syövänehkäisyn
neuvoa-antava komitea, joka neuvoo komissiota kaikissa syövän
ennaltaehkäisyyn liittyvissä kysymyksissä,
antoi joukon suosituksia seulontaan perustuvasta syövän
ennaltaehkäisystä. Komissio aikoo tehdä näihin
suosituksiin perustuvan ehdotuksen neuvoston suosituksiksi
syöpäseulonnasta.
EYVL C 340 E, 04/12/2001 (s. 25).
KIRJALLINEN KYSYMYS E-0109/01
esittäjä(t): Heidi Hautala (Verts/ALE) komissiolle
(1. helmikuuta 2001)
Aihe: Eläinten kuljetukseen käytettävien moottoriajoneuvojen
valmistamisen parantaminen
Kuten komissio muistaa, suuren työn ja asianomaisten
osapuolten kuulemisen jälkeen heinäkuussa 1997 julkaistiin
ehdotus direktiivin 70/156/ETY(1) muuttamisesta tiettyjen
eläinten kuljetukseen käytettävien moottoriajoneuvojen
ja niiden perävaunujen tyyppihyväksynnän osalta.
Parlamentti suhtautui ehdotukseen myönteisesti ja se
esitti heinäkuussa 1998 hyväksytyssä mietinnössä
lukuisia tarkistuksia. Komissio hyväksyi monet näistä
tarkistuksista ja julkaisi huhtikuussa 1999 muutetun ehdotuksen.
Kun otetaan huomioon komission hiljattain julkaisema raportti,
jossa korostetaan kuljetettavien eläinten hyvinvointiongelmien
jatkumista, ja se, että osa näistä ongelmista
johtuu puutteellisesti valmistetuista ajoneuvoista, onko komissio
samaa mieltä siitä, että ehdotetulle direktiiville,
jossa säädetään eläinten kuljetukseen
käytettävien ajoneuvojen valmistamisen parantamisesta,
olisi annettava ensisijainen asema? Voiko komissio ilmoittaa,
mihin toimiin se aikoo ryhtyä saavuttaakseen yhteisen
kannan neuvoston kanssa ilman lisäviivästyksiä,
jotta tämän tärkeän säädöksen
käsittely edistyisi?
(1) EYVL L 42, 23.2.1970, s. 1.
EYVL C 187 E, 03/07/2001 (s. 186).
Erkki Liikasen komission puolesta antama vastaus
(15. maaliskuuta 2001)
Komissio on samaa mieltä arvoisan parlamentin jäsenen
kanssa siitä, että on tärkeää parantaa
karjankuljetusolosuhteita. Tässä tarkoituksessa
annettiin heinäkuussa 1997 ehdotus direktiiviksi, joka
koskee tiettyjen eläinten kuljetukseen käytettävien
moottoriajoneuvojen ja perävaunujen tyyppihyväksyntää(1).
Tämä direktiivi auttaa osaltaan turvaamaan tekniset
edellytykset eläinten hyvinvoinnille kuljetusten aikana.
Ehdotusluonnoksessa määritellään Euroopan
yhteisön perustamissopimuksen 95 artiklaan (entinen 100
a artikla) perustuvat edellytykset ja säädetään
tiettyjen eläinten kuljetukseen käytetyistä
ajoneuvoista annettujen teknisten määräysten
kokonaisvaltaisesta yhdenmukaistamisesta. Ehdotettu lähestymistapa
noudattaa moottoriajoneuvosektorilla noudatettua yleistä
lähestymistapaa, joka käy ilmi yhteisön moottoriajoneuvojen
tyyppihyväksyntää säätelevästä
puitedirektiivistä (neuvoston direktiivi 70/156/ETY,
annettu 6 päivänä helmikuuta 1970, sellaisena
kuin se on viimeksi muutettuna 26 päivänä kesäkuuta
2000 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä
2000/40/EY(2)).
Parlamentissa 16. heinäkuuta 1998 tapahtuneen ensimmäisen
käsittelyn jälkeen muutettu ehdotus hyväksyttiin
2. maaliskuuta 1999(3) ja lähetettiin neuvostolle.
Puheenjohtajamaa Ruotsin aikomuksena on saavuttaa asiassa
yhteinen kanta puheenjohtajuuskautensa aikana.
(1) EYVL C 290, 24.9.1997.
(2) EYVL L 203, 10.8.2000.
(3) EYVL C 110, 21.4.1999.
EYVL C 187 E, 03/07/2001 (s. 186).
KIRJALLINEN KYSYMYS P-0094/01
esittäjä(t): Heidi Hautala (Verts/ALE) neuvostolle
(18. tammikuuta 2001)
Aihe: Elävän karjan kuljetukseen käytettävien
ajoneuvojen rakenteiden parantaminen
Komissio ehdotti heinäkuussa 1997 direktiiviä tiettyjen
eläinten kuljettamiseen käytettävistä
moottoriajoneuvoista ja niiden perävaunuista. Ehdotuksella
muutettiin direktiiviä 70/156/EY(1). Parlamentti antoi
heinäkuussa 1998 asiasta lausunnon ja ehdotti ajoneuvojen
rakenteita koskeviin määräyksiin useita tarkistuksia,
jotka olisivat kohentaneet eläinten hyvinvointia. Komissio
hyväksyi useita parlamentin tarkistuksia ja tarkistettu
ehdotus julkaistiin huhtikuussa 1999. Direktiiviehdotus annettiin
EY:n perustamissopimuksen entisen 189 a artiklan 2 kohdan
mukaisesti, ja nyt asiasta odotetaan yhteistä kantaa,
joka on selvästi myöhässä. Voiko neuvosto
vakuuttaa esittävänsä yhteisen kannan pian,
jotta lainsäädännön käsittelyssä
voitaisiin edetä ja elävänä kuljetettavien
eläinten hyvinvointia voitaisiin parantaa edelleen?
(1) EYVL L 42, 23.2.1970, s. 1.
EYVL C 235 E, 21/08/2001 (s. 115).
Vastaus
(7. toukokuuta 2001)
1. Kuten arvoisan parlamentin jäsenen kysymyksestä
käy ilmi, komissio esitti 1997 eläinten kuljetuksiin
käytettävien ajoneuvojen rakenteita koskevan ehdotuksen.
Ehdotusta käsiteltiin neuvostossa useaan otteeseen yhteisen
kannan laatimiseksi, viimeksi asiaa tarkasteltiin maaliskuussa
2000. Eräät kysymykset, erityisesti lastaus- ja
purkamisluiskoja koskeviin teknisiin erittelyihin liittyvät
kysymykset sekä kuljetusten kesto, ovat vielä ratkaisematta.
Kokonaisratkaisua ei ole näin ollen saatu aikaan.
2. Ehdotuksen uudelleenkäsittelystä neuvostossa
ei ole tällä hetkellä tietoa.
EYVL C 235 E, 21/08/2001 (s. 115).
KIRJALLINEN KYSYMYS E-3967/00
esittäjä(t): Heidi Hautala (Verts/ALE) komissiolle
(20. joulukuuta 2000)
Aihe: Ympäristön laadun heikkeneminen Hondon luonnonsuojelualueella
Espanjan Alicantessa
Hondon luonnonsuojelualue (Parque Natural del Hondo) on Espanjan
Alicanten maakunnassa sijaitseva kosteikkoalue. Tämä
alue, joka on suojeltu vesiperäisiä maita koskevalla
Ramsarin yleissopimuksella, on sisällytetty direktiivin
92/43/ETY(1) alaiseen Natura 2000 -verkkoon, ja se on julistettu
direktiivin 79/409/ETY(2) alaiseksi erityiseksi lintujen suojelualueeksi.
Näistä suojelujärjestelyistä huolimatta
alueen maaperä ja vedet ovat vakavasti saastuneita. Muutamien
viime vuosien aikana, erityisesti vuodesta 1997 lähtien,
tuhansia suojeltuihin lajeihin, "lippulaivalajit"
Marmaronetta angustrirostris ja Oxyura leucocephala mukaan
lukien, kuuluvia lintuja on kuollut (1545 vuonna 1999) Hondon
luonnonpuiston alueelle virtaavan Segura-joen veden vakavan
saastumisen vuoksi. Miguel Hernández-yliopiston (Alicante)
ja Murcian yliopiston(3) äskettäin tekemien riippumattomien
tutkimusten mukaan Segura-joen vesi sisältää
nykyisin erittäin korkeita määriä raskasmetalleja
- lyijyä, kromia ja kadmiumia - sekä vaarallisia
määriä hyönteis- ja kasvimyrkkyjä
ja muita patogeenisia mikro-organismeja.
Tähän mennessä paikalliset ja alueelliset viranomaiset
ovat tehneet hyvin vähän tämän tilanteen
parantamiseksi ja luonnonsuojelualueen eläimistön
tuhoutumisen estämiseksi.
Mitä toimia komissio on toteuttanut varmistaakseen, että
lintu- ja habitaattidirektiivejä noudatetaan ja näin
taataan Hondon luonnonpuiston ympäristön, eläimistön
ja kasviston suojelu?
Voiko komissio vahvistaa, että toimivaltainen aluehallinto,
"Generalitat Valenciana" on jo saanut EU:n rahoitusta
Hondon luonnonsuojelualueen suojeluun? Jos näin on tapahtunut,
mistä eurooppalaisesta ohjelmasta tai rahastosta varat
on myönnetty? Onko komissio arvioinut, onko nämä
varat käytetty asianmukaisesti? Jos niitä ei ole
käytetty asianmukaisesti, pyytääkö komissio
rahallista korvausta?
(1) EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7.
(2) EYVL L 103, 25.4.1979, s. 1.
(3) Katso Universitas Miguel Hernandez, División de
edafología y química agrícola, Informe
sobre la contaminación del rio Segura, 22. maaliskuuta
1999; Universidad de Murcia, Departamento de ecología
e hidrología, Informe sobre la contaminación
de las aguas del rio Segura (Vega Baja), 19. heinäkuuta
2000.
EYVL C 187 E, 03/07/2001 (s. 92).
Margot Wallströmin komission puolesta antama vastaus
(1. maaliskuuta 2001)
Kyseinen alue "El Hondo" on luokiteltu erityiseksi
lintujen suojelualueeksi luonnonvaraisten lintujen suojelusta
2. huhtikuuta 1979 annetun neuvoston direktiivin 79/409/ETY
nojalla. Lisäksi se on luokiteltu yhteisön tärkeänä
pitämäksi alueeksi luontotyyppien sekä luonnonvaraisen
eläimistön ja kasviston suojelusta 21. toukokuuta
1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY nojalla.
Alueella elää 70 prosenttia Marmaronetta angustirostris
-lajin eurooppalaisesta kannasta. Edistääkseen alueen
ympäristönsuojelua komissio on mukana rahoittamassa
kahta alueella toteutettavaa Life-Luonto-hanketta. Ensimmäisessä
hankkeessa on kyse El Hondon ja Pego-Olivan suojelua koskevan
toimintaohjelman ensimmäisestä ja toisesta vaiheesta.
Yhteisö osallistuu kyseisen hankkeen rahoitukseen 4,164
miljoonalla eurolla, joka on 75 prosenttia hankeen kokonaiskustannuksista.
Toiseessa hankkeessa on kyse Marmaronetta angustirostris -lajin
suojelusta, ja yhteisö osallistuu sen rahoitukseen 297
435 eurolla, joka on 50 prosenttia hankkeen kokonaiskustannuksista.
Jälkimmäisen hankkeen tavoitteena on varmistaa Marmaronetta
angustirostris -lajin suojelu Valenciassa ja erityisesti El
Hondossa, joka on lajin kannalta tärkein alue yhteisössä.
Kuukausittainen seuranta, jota alueella harjoitetaan, antanee
mahdollisuuden sopeuttaa ihmisen kyseisellä alueella
harjoittama toiminta (metsästys, kalastus ja matkailu)
entistä paremmin siellä elävien lajien suojeluun.
El Rincón kiinteistö, joka ostettiin ensimmäisen
Life-hankkeen yhteydessä, on kunnostettu. Sillä
on todennäköisesti suuri merkitys alueella elävien
lajien suojelulle pitkällä aikavälillä.
Koska viranomaiset vastaavat kiinteistön hoidosta (metsästys
on kielletty ja alueelle pääsyä on rajoitettu),
ja alueella on makeaa vettä, jota tarvitaan vedenpinnan
säätämiseksi sopivalle tasolle, on hyvin todennäköistä,
että El Rincósta tulee Marmaronetta angustirostris-
ja Oxyura leucocephala -lajin lisääntymisen kannalta
yksi tärkeimmistä alueista tällä erityisellä
suojelualueella.
Lisäksi Valencian viranomaiset ovat toteuttaneet El Hondossa
erityistä suojelualuetta koskevia hallintotoimenpiteitä
(osaan niistä on saatu yhteisrahoitusta Life-Luonto-hankkeiden
yhteydessä). Näiden toimenpiteiden ansiosta edellä
mainittuihin kahteen lajiin kuuluvien pesivien parien määrä
on kasvanut huomattavasti viime vuosien aikana: Marmaronetta
angustirostris -lajin osalta määrä kasvoi 46
parista 91:een ja sen jälkeen 164:ään vuosina
1996, 1997 ja 1998. Vuotta 1999 koskevat tiedot osoittavat
kuitenkin, että lajin lisääntyminen on vähentynyt,
mikä johtuu kyseisen kosteikkoalueen huonosta vedenlaadusta.
Alueen hoidosta vastaavat viranomaiset ovat toteuttaneet toimenpiteitä
(esimerkiksi kieltäneet metsästyksen suuressa osassa
erityistä suojelualuetta, ostaneet maa-alueita luontotyypin
kunnostamiseksi sekä toteuttaneet seurantatoimenpiteitä),
joiden ansioista Marmaronetta angustirostris -kanta on kasvanut
huomattavasti.
Vedenlaadusta ja lajien kuolleisuudesta todettakoon, että
viime vuosina on todellakin puhjennut kaksi epidemiaa, joiden
syynä on todennäköisesti ollut kosteikkoalueen
huono vedenlaatu. On syytä muistaa, että kyseessä
on laguuni, jota käytetään Segura-joen suulta
peräisin olevan erittäin huonolaatuisen kasteluveden
keräämiseen. Ongelma voidaan ratkaista vasta sitten,
kun käyttöön saada muita, parempilaatuisia
vesivaroja. Koska Segura-joen vesialueella on erittäin
paljon vajausta, ongelmaa on todennäköisesti hyvin
vaikea ratkaista lyhyellä aikavälillä.
Erityisen suojelualueen hoidosta vastaavat viranomaiset toteuttivat
kummankin epidemian yhteydessä toimenpiteitä, joilla
pyrittiin vähentämään epidemioiden vaikutuksia;
näitä toimenpiteitä olivat kuolleiden eläinten
kerääminen ja polttaminen, asianmukaisten analyysien
tekeminen sekä lintukantojen seuraaminen.
Edellä mainitut hankkeet ovat tähän saakka
edistyneet hyvin, ja edunsaaja on osoittanut vakaan aikomuksensa
saattaa kaikki työt päätökseen.
Yleisemmin voidaan mainita, että komissio hyväksyi
24. marraskuuta 2000 maaseudun kansallisen kehittämisohjelman,
joka koskee liitännäistoimenpiteitä ja johon
myönnetään 2,223 miljoonaa euroa Euroopan maatalouden
ohjaus- ja tukirahastosta. Tämä kansallinen ohjelma
sisältää maatalouden ympäristötoimenpiteitä,
joiden tarkoituksena on tuen myöntäminen maataloustuottajille,
jotka käyttävät tuotannossaan ympäristölle
erityisen suotuisia menetelmiä. Näihin ympäristötoimenpiteisiin
kuuluu toimenpiteitä, joiden tavoitteena on vähentää
torjunta-aineiden ja lannoitteiden käyttöä,
laajaperäistää viljelyä eläimistön
ja kasviston suojelemiseksi, kesannoida maita sekä luoda
erityisiä alueita, joiden avulla voidaan edistää
ympäristönsuojelua - erityisesti parlamentin jäsenen
mainitsemassa Valencian maakunnassa.
EYVL C 187 E, 03/07/2001 (s. 93).
KIRJALLINEN KYSYMYS E-3861/00
esittäjä(t): Heidi Hautala (Verts/ALE) komissiolle
(8. joulukuuta 2000)
Aihe: Nitraattien aiheuttama Segura-joen valuma-alueen pilaantuminen
Espanjassa
Espanjan hallituksen valkoisessa kirjassa vesistä todetaan
Segura-joen valuma-alueen olevan Valencian ja Murcian autonomisissa
maakunnissa vakavasti nitraattien saastuttama sekä pohja-
että pintavesiltään. Syynä tähän
on maatalouden lannoitteiden voimaperäinen käyttö:
kyseiselle valuma-alueelle päästetään
vuosittain 44 880 tonnia nitraatteja. Valuma-alueen virtaama
on vähäinen eikä se pysty käsittelemään
näin suurta kuormitusta, mistä seuraa rehevöitymistä
ja veden laadun huomattavia häiriöitä.
1. Eikö komissio katso Espanjan rikkovan neuvoston direktiiviä
75/440/ETY(1) jäsenvaltioissa juomaveden valmistamiseen
tarkoitetun pintaveden laatuvaatimuksista?
2. Onko Espanja määritellyt Seguran valuma-alueen
"pilaantumisalttiiksi" alueeksi vesien suojelemisesta
maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta
pilaantumiselta annetun neuvoston direktiivin 91/676/ETY(2)
(jäljempänä "nitraattidirektiivi")
3 artiklan 2 kohdan mukaisesti?
3. Jos Seguran valuma-alue on määritelty alttiiksi
alueeksi, onko Espanja laatinut ja esittänyt toimintaohjelmia
nitraattidirektiivin 5 artiklan määräysten
mukaisesti?
4. Sovitetaanko toimintaohjelmat nitraattidirektiivin määräyksiin?
5. Mihin toimiin komissio aikoo ryhtyä ottaen huomioon,
että Luxemburgissa sijaitseva yhteisöjen tuomioistuin
on jo antanut Espanjalle langettavia tuomioita nitraattidirektiivin
määräysten noudattamatta jättämisestä?
(1) EYVL L 194, 25.7.1975, s. 26.
(2) EYVL L 375, 31.12.1991, s. 1.
EYVL C 187 E, 03/07/2001 (s. 70).
Margot Wallströmin komission puolesta antama vastaus
(27. helmikuuta 2001)
Komissio tuntee tilanteen Seguran jokilaaksossa, joka on
pääasiassa tehomaataloudesta, kuten siankasvatuksesta
ja tiettyjen hedelmien ja vihannesten tuotannosta, peräisin
olevien liiallisten nitraattien vuoksi pilaantunut. Seguran
jokilaakson viranomaiset ovat ilmoittaneet Valencian alueella
kolme paikkaa ja Murcian alueella kahdeksan paikkaa, joissa
pintaveden nitraattipitoisuus ylittää säännöllisesti
50 milligrammaa litraa kohti. Murcian alueella (joka kattaa
95 prosenttia Seguran jokilaaksosta) seitsemässä
pohjavesivarannossa veden nitraattipitoisuus ylittää
yleisesti tai paikoin 50 milligrammaa litraa kohti.
Vaikka Valencia on hiljattain virallisesti nimennyt haavoittuvia
alueita niitä koskevaan ohjelmaan ja julkaissut toimintaohjelman
(31. tammikuuta 2000), Murcian alue on tiedotuslehtensä
11. tammikuuta 2000 julkaistussa numerossa ilmoittanut, ettei
sen alueella ole maataloudesta peräisin olevista nitraateista
johtuvia ongelmia.
Komissio tutkii asiaa parhaillaan, koska se on todennut useilla
Espanjan alueilla vastaavanlaisia puutteita. Yhdessä
toimintaohjelmien puutteeseen liittyneessä rikkomista
koskevassa menettelyssä Euroopan yhteisöjen tuomioistuin
on antanut Espanjalle tuomion huhtikuussa 2000(1). Espanja
on myös sitoutunut nimeämään kaikki haavoittuvat
alueet maaseudun kehittämisohjelmien yhteydessä
ennen vuoden 2001 loppua; ellei se tee niin, komissio harkitsee
yhteisön tuen jäädyttämistä.
(1) Asia C-274/98, Kok. 2000, s. I-2823.
EYVL C 187 E, 03/07/2001 (s. 71).
KIRJALLINEN KYSYMYS E-3860/00
esittäjä(t): Heidi Hautala (Verts/ALE) komissiolle
(8. joulukuuta 2000)
Aihe: Vaarallisten aineiden laskeminen Segura-joen valuma-alueelle
Espanjassa
Valencian ja Murcian autonomisissa maakunnissa Segura-joen
valuma-alue on vakavasti pilaantunut vesiympäristöön
päästettyjen vaarallisten aineiden vuoksi(1). Seguran
ja sen sivujokien pilaantunutta vettä käytetään
lisäksi maataloustuotteiden kasteluun sen virratessa
Alicanten maakunnan läpi. Tämä on vakava maatalous-
ja ympäristöongelma, sillä vesi ei ole kasteluun
kelvollista. Murcian maakunnassa virtaava Seguran sivujoki
Guadalentín on erittäin pahasti kromin saastuttama.
Eräiden laboratorioiden tutkimusten mukaan Guadalentíniin
päästetyissä jätevesissä on 2,576
mikrogrammaa kromi III:a/litra ja 231 mikrogrammaa kromi VI:ta/litra
eli yhteensä 2,807 mikrogrammaa kromia litraa kohti.
FAO:n kansainvälisissä normeissa suositetaan, että
kasteluun käytettävän veden kromipitoisuus
ei ylittäisi 100 mikrogrammaa. Murcian yliopiston ja
Miguel Hernández -yliopiston tieteellisissä tutkimuksissa
todistetaan ongelman laajuus. Tutkimuksissa todetaan, että
Segura-joessa on tiettyjen yhteisön vesiympäristöön
päästettyjen vaarallisten aineiden aiheuttamasta
pilaantumisesta 4 päivänä toukokuuta 1976 annetun
neuvoston direktiivin 76/464/ETY(2) liitteessä I lueteltuja
pilaavia aineita, nimittäin kadmiumia ja organohalogeeniyhdisteitä.
Murcian yliopiston tutkimuksessa todetaan vedessä olevan
myös kromia ja nikkeliä, jotka on mainittu direktiivin
liitteessä II.
1. Eikö komissio katso Espanjan rikkovan direktiiviä
76/464/ETY vesiympäristöön päästettyjen
vaarallisten aineiden aiheuttamasta pilaantumisesta, direktiiviä
83/513/ETY(3) kadmiumpäästöjen raja-arvoista
ja laatutavoitteista ja direktiiviä 84/491/ETY(4) heksakloorisykloheksaanipäästöjen
raja-arvoista ja laatutavoitteista?
2. Ovatko toimivaltaiset kansalliset viranomaiset kertoneet
komissiolle, mistä johtuu, että Segura-joessa on
vaarallisia aineita, joiden raja-arvot ylittyvät reippaasti
ja jotka aiheuttavat vaaraa ihmisten terveydelle?
3. Mitä toimia komissio on toteuttanut tai aikoo toteuttaa
asian johdosta?
Segura-joen valuma-alueelle, sen sivujokiin ja pohjavesiin
lasketaan 360 000 tonnia kiinteää jätettä
ja 132 000 tonnia kaupunkien, maatalouden ja teollisuuden
orgaanisia aineita, jotka saastuttavat ympäristöä
vakavasti ja vaarantavat suuresti kyseisten alueiden asukkaiden
terveyden.
(1) EYVL L 129, 18.5.1976, s. 23.
(2) EYVL L 291, 24.10.1983, s. 1.
(3) EYVL L 274, 17.10.1984, s. 11.
EYVL C 187 E, 03/07/2001 (s. 69).
Margot Wallströmin komission puolesta antama vastaus
(27. helmikuuta 2001)
Kyseessä on ensisijaisesti vaarallisten aineiden aiheuttama
veden pilaantuminen. Komissio on tietoinen ongelmista, jotka
liittyvät tiettyjen yhteisön vesiympäristöön
päästettyjen vaarallisten aineiden aiheuttamasta
pilaantumisesta 4. kesäkuuta 1976 annetun neuvoston direktiivin
76/464/ETY(1), samoin kuin muiden saman alan direktiivien,
kuten kadmiumpäästöjen raja-arvoista ja laatutavoitteista
26. syyskuuta 1983 annetun neuvoston direktiivin 83/513/ETY(2)
ja heksakloorisykloheksaanipäästöjen raja-arvoista
ja laatutavoitteista 9. lokakuuta 1984 annetun neuvoston direktiivin
84/491/ETY(3) täytäntöönpanoon Espanjassa.
On syytä mainita, että komission Espanjaa vastaan
EY:n perustamissopimuksen 226 artiklan (entisen 169 artiklan)
nojalla käynnistämän rikkomista koskevan menettelyn
tuloksena Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on todennut(4)
Espanjan jättäneen toteuttamatta ohjelmia, joilla
vähennetään direktiivin 76/464/ETY liitteessä
olevassa listassa II luetelluista vaarallisista aineista aiheutuvaa
veden pilaamista. Tällaisista ohjelmista säädetään
mainitun direktiivin 7 artiklassa.
On huomattava myös, että komissio on yksittäisiä
pilaantumistapauksia koskevien useiden valitusten ja Euroopan
parlamentin jäsenten kysymysten seurauksena käynnistänyt
Espanjaa vastaan rikkomista koskevan menettelyn edellä
mainitun direktiivin 76/464/ETY säännösten
noudattamatta jättämisestä. Tämä
menettely koskee myös Segura-joen pilaantumista, jossa
komissio on lähettänyt Espanjalle perustellun lausunnon.
Menettely on edelleen vireillä.
Komissio tutkii parhaillaan Espanjan viranomaisten toimenpiteitä,
joista ne ovat ilmoittaneet komissiolle Euroopan yhteisöjen
tuomioistuimen edellä mainitun tuomion seurauksena. Näistä
toimenpiteistä mainittakoon kyseisten sisävesialueiden
vedenkäyttösuunnitelmat. Lisäksi vesilakia
29/1985 on tätä tarkoitusta varten merkittävästi
muutettu lailla 46/1999. Espanjan viranomaiset ovat myös
toimittaneet ympäristöministeriön raportin,
joka koskee direktiivin 76/464/ETY 7 artiklassa tarkoitettujen
ohjelmien laatimista. Ohjelmien tavoitteena on vähentää
luettelossa II mainittujen aineiden aiheuttamaa vesien pilaantumista.
Ne ovat myös ilmoittaneet asetuksen Real Decreto 995/2000
("por el que se fijan objetivos de calidad para determinadas
sustancias contaminantes") hyväksymisestä.
Asetuksella asetetaan tiettyjä vaarallisia aineita koskevia
laatutavoitteita.
Joka tapauksessa komissio ryhtyy EY:n perustamissopimusten
valvojana ja käytössään olevin keinoin
tarvittaviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että
yhteisön lainsäädäntöä noudatetaan
tässä tapauksessa.
(1) EYVL L 129, 18.5.1976.
(2) EYVL L 291, 24.10.1983.
(3) EYVL L 274, 17.10.1984.
(4) Tuomio annettu 25.11.1998. Asia C-214/96.
EYVL C 187 E, 03/07/2001 (s. 69).
KIRJALLINEN KYSYMYS P-3784/00
esittäjä(t): Heidi Hautala (Verts/ALE) neuvostolle
(29. marraskuuta 2000)
Aihe: Saint-Malon julistuksen salainen pöytäkirja
Ranskan ja Britannian hallitukset antoivat 3. ja 4. joulukuuta
1998 pidetyssä Saint-Malon huippukokouksessa Euroopan
puolustusta koskevan yhteisen julkilausuman, jonka mukaan
EU:lla "tulee olla itsenäinen sotilaallinen toimintakyky,
joka perustuu uskottavaan määrään sotilaallista
voimaa, riittäviin yhteisiin varoihin ja valmiuteen vastata
kansainvälisten kriisien haasteisiin". Julkilausumassa
todettiin myös, että yhteisestä turvallisuudesta
huolehtiminen kuului NATOlle ja että Euroopan alueen
puolustamisessa NATOn merkitys on ratkaiseva.
Alankomaalaisessa NRC Handelsblad -sanomalehdessä 8.
maaliskuuta 2000 ilmestyneen artikkelin mukaan julistukseen
liitettiin salainen pöytäkirja, jossa todettiin,
että Euroopan parlamentin ei koskaan tule osallistua
Euroopan turvallisuutta ja puolustusta koskevan politiikan
määrittelemiseen.
1. Onko neuvosto ja sen pääsihteeri tietoinen kyseisen
Saint-Malon julistuksen pöytäkirjan olemassaolosta?
2. Kerrotaanko jäsenvaltioille, Euroopan komissiolle
ja Euroopan parlamentille, mitä pöytäkirjaan
sisältyy?
EYVL C 174 E, 19/06/2001 (s. 140).
Vastaus
(12. maaliskuuta 2001)
1. Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan valtion- ja hallitusten
päämiehet kokoontuivat Saint-Maloon 3. ja 4.12.1998
kahdenväliseen Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan
huippukokoukseen, jossa annettiin se Ranskan ja Yhdistyneen
kuningaskunnan julkilausuma Euroopan puolustuksesta, johon
arvoisa parlamentin jäsen viittaa.
2. Eurooppa-neuvosto kokoontui 11. ja 12. joulukuuta 1998
Wienissä. Eurooppa-neuvosto suhtautui siinä yhteydessä
myönteisesti Saint-Malossa annettuun Ranskan ja Yhdistyneen
kuningaskunnan julkilausumaan.
3. Neuvostolla ei ole tietoa salaisesta pöytäkirjasta,
joka olisi liitetty Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan
julkilausumaan Euroopan puolustuksesta ja jossa todettaisiin,
että Euroopan parlamentin ei koskaan tulisi osallistua
Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan määrittelemiseen.
4. Eurooppa-neuvosto on palauttanut mieliin useita kertoja,
että Euroopan yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan
kehittäminen on erottamaton osa yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan
vahvistamista; tämän politiikan kehityksestä
parlamentille annetaan säännöllisesti tietoja
Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan mukaisesti.
EYVL C 174 E, 19/06/2001 (s. 140).
KIRJALLINEN KYSYMYS E-3629/00
esittäjä(t): Heidi Hautala (Verts/ALE) komissiolle
(22. marraskuuta 2000)
Aihe: Lintulajien ilmoittaminen Natura-tietolomakkeella
Suomen Mustavuori-Östersundom -aluetta koskevalta Natura-tietolomakkeelta
on esitettyjen asiantuntijalausuntojen perusteella jäänyt
pois 14 sinne kuuluvaa lintulajia. Poisjättämistä
on perusteltu viittaamalla asiantuntijalausuntojen vastaisesti
niiden esiintymisen satunnaisuuteen. Mikäli säännösten
tulkinta vastoin ekologista asiantuntijanäyttöä
sallitaan, se on omiaan johtamaan lintu- ja luontodirektiivin
tavoitteiden vastaiseen lopputulokseen.
Miten komissio valvoo, että jäsenvaltiot eivät
tulkinnoillaan laiminlyö ilmoittaa ns. Natura-tietolomakkeella
mm. SPA-alueilla esiintyviä lintulajeja luonto- ja lintudirektiivin
edellyttämällä tavalla? Kysymys liittyy Suomessa
vireillä oleviin Vuosaaren suursatamahanketta koskeviin
viranomaispäätöksiin erityisesti koskien Mustavuori-Östersundomin
Natura-alueen rajausta ja satamahankkeen vaikutuksia ko. Natura-alueelle.
EYVL C 174 E, 19/06/2001 (s. 94).
Margot Wallströmin komission puolesta antama vastaus
(2. helmikuuta 2001)
Luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2. huhtikuuta 1979 annetun
neuvoston direktiivin 79/409/ETY(1) 4 artiklan 3 kohdan mukaan
jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kaikki asiaan
vaikuttavat tiedot, jotta varmistetaan lukumäärältään
ja kooltaan sopivimpien alueiden osoittaminen erityisiksi
suojelualueiksi.
Jos tietolomakkeissa havaitaan virheitä esimerkiksi valitusten
yhteydessä, komissio pyytää jäsenvaltioita
korjaamaan lomakkeissa olevat tiedot.
Komissio on tehnyt asiantuntijalausuntojen perusteella saman
huomion kuin parlamentin jäsen.
Tämän perusteella komissio on pyytänyt korjausta
tietokannan tietoihin.
(1) EYVL L 103, 25.4.1979.
EYVL C 174 E, 19/06/2001 (s. 94).
KIRJALLINEN KYSYMYS E-3483/00
esittäjä(t): Heidi Hautala (Verts/ALE) komissiolle
(10. marraskuuta 2000)
Aihe: Tamponien käyttöä koskevat menettelysäännöt
Euroopan parlamentti on useaan otteeseen pyytänyt komissiota
joko ryhtymään lainsäädäntötoimiin
tai luomaan vapaaehtoiset menettelysäännöt
tamponien käytöstä aiheutuvan toksisen sokkioireyhtymän
vaaran pienentämiseksi. Tämä vaatimus, jonka
| 
